Vadelmapensaikko oli kuin metsä ja vadelmat olivat korkeita puita, joiden latvustoissa kasvoi punaisia herkullisia marjoja.
lapsuus
3 artikkelia
Joidenkin katujen nimet jäävät mieleen helpostikin, mutta toisten ei sitten millään. Sitä tiesi missä kaverit asuivat, ja miten sinne mentiin, mutta kadun nimeä olikin jo vaikeampi muistaa, jos joku sattui sitä kysymään. Perjantai iltana olimme kaveriporukalla Panemassa, ja kerroin kuulumisia Strasbourgin matkaltani. Silloin Pekka totesi, ettei hän ollut elämässään päässyt Mechelininkatua kauemmas. ”Miten niin”, Jaakko sanoi. ”Olethan sä nytkin Kalliossa.” Tiesin, että Pekka asui yhdessä vanhan äitinsä kanssa Hietaniemen hautausmaan kulmilla. Humalassa kun oli, Pekka alkoi kertoilla elämästään, eikä se todellakaan kovin tapahtumarikkaalta kuulostanut. Hän oli syntynyt Mechelininkadun naistenklinikalla, käynyt koulua Taivallahden peruskoulussa. Armeijankin hän suoritti sama kadun varrella autokomppaniassa, […]
Näin Pilin ensimmäisen kerran, kun olin kahdeksan. Oli syksy ja olin kadulla pelaamassa jalkapalloa oppituntien jälkeen muutaman naapurin pojan kanssa. Asfalttiin oli piirretty väriliidulla kentän rajat ja tyhjät maalipurkit toimittivat maalitolppien virkaa. Minut oli pestattu maalivahdiksi, kun en ollut mikään haka pallon potkimisessa. Totta puhuen en ollut kovin hyvä maalissakaan, eikä maalivahdin urani jatkunut pitkään. Pili käveli ohi äitinsä kanssa ja minä unohduin niin täysin tuijottamaan häntä, että huomasin pallon vasta, kun se oli jo mennyt maaliin. En tehnyt elettäkään sen torjumiseksi ja sekös herätti suuttumusta joukkueessani. Pili oli matkalla kotiin kristillisestä koulusta, jota hän kävi. Minulle selvisi myöhemmin, että […]