Kevät oli saapumassa Pariisiin. Luonto vihersi jalkakäytäväkiveyksen raoista edellisvuoden kuolleiden kasvustojen seasta. Ja vastapäisen koulun pihapuut lykkäsivät lehtiä. Koulun oven päällä oli lause: Liberté, égalité, fraternité. Usein kun istuskelin keittiön ikkunalaudalla juomassa aamukahvia, katselin koululasten nahistelua ja mietin, miten utopistiselta tuo lause kuulosti tämän päivän maailmassa. Kirjoittamani sanoitus kappaleeseemme, joka kantoi ylvästä nimeä, pyrki kuvaamaan … Jatka artikkelin Rue Servan lukemista
Kopioi ja liitä tämä koodi WordPress-sivustollesi luodaksesi upotteen
Kopioi ja liitä tämä koodi sivustollesi luodaksesi upotteen