Kannoin yhä päivittäin mukanani pientä nahkapussia, jonka Sipi oli minulle neulonut. Sen sisällä oli kiehkura hänen hiuksiaan niiltä ajoilta, jolloin Sipi oli päättänyt leikata pitkät palmikkonsa ja ruveta pojaksi.
Tilasin keväällä erän kirjoja. Tarkoitukseni oli saada ne myyntiin kirjan ja ruusun päiväksi. Kirjat olivat kovakantisia sekä suojapaperillisia, ja tiesin, että niiden toimitusaika oli tavallista pehmeäkantista pidempi. Tilasin kirjat hyvissä ajoin, jotta painatukselle jäisi runsaasti aikaa. Koska tilaus käsitti kaksi erillistä nimikettä, arvelin säästäväni toimituskuluissa tilaamalla ne molemmat samalla kertaa. Petyin pahasti kun kirjapainon jahkailujen vuoksi kirjojen toimitus siirtyi aivan viime tippaan, mutta toivoin niiden kuitenkin ehtivän perille ennen tuota kirjallista juhlapäivää 23. huhtikuuta. Koska tiesin, että kirjat lähetettäisiin minulle tälläkin kerralla UPS:n kotiinkuljetuspakettina, luotin siihen, että ne tulisivat perille nopeasti ja ammattitaidolla, kuten aina ennenkin. Määräpäivän lähestyessä pidin puhelimeni […]
Talo näytti vieraalta. Se ei enää tuntunut kodilta. Se oli ainoastaan yksi keltainen puurakennus monien kaltaistensa joukossa.
Kuvittelin, että komerossa asui hamuavia haamuja. Siksi nukuin aina mieluummin yläsängyllä, jonne ne eivät yltäneet.
Ol niingon gotonas