Kun Agneta näki ensimmäisen kerran Flemmingsbergin suuret kerrostalot, ne tuntuivat hänestä pikkuisen pelottavilta. ”Kyllä me pärjätään”, hän sanoi enemmänkin Pippille kuin isälle. ”Kyllä sinä pärjäät Agneta, siitä ei ole epäilystäkään”, isä sanoi. Isä käytti aina näitä samoja sanoja halutessaan rohkaista tytärtään. Kuten silloin kerran jääkiekkoturnauksessa pukukopin käytävällä, kun Agneta olisi mieluummin juossut vessaan oksentamaan kuin … Jatka artikkelin Agneta lukemista