Eräänä päivänä pyöräilin erään ratsastustilan ohi – yhden monista – ja näin kuinka joukko ratsastajia harjoitteli esteratsastusta. Huomasin heti, että yksi heistä oli Edith. Erotin hänen kiharansa jo kaukaa. Seurasin kuinka ratsukot ylittivät esteitä yksi toisensa perään. Jokaisella heistä näytti olevan oma tyylinsä. En osannut sanoa miksi, mutta minusta Edith erottui tässä muista heti ensisilmäyksellä. Hänen ja hänen hevosensa liikkeissä oli jotain sellaista vähäeleistä taituruutta, joka sai muut näyttämään lähes amatööreiltä, ja ehkäpä he sitä olivatkin. Kun Edith näki minut, hän karautti ratsullaan aidan viereen, sinne missä minä seisoin. Jotenkin se tuntui minusta melkein juhlavalta. Sanomatta sanakaan hän sai suuren […]
Tarinoita tornistani
53 artikkelia
Lounaan jälkeen, kun olimme pesseet astiat, Tomas ja Silke riitelivät ensimmäisen kerran oikein tosissaan. Näin myrskyn merkit jo aterian aikana. He huusivat toisilleen saksaksi. En siis ymmärtänyt mistä oli kyse. Äänen painot kertoivat kuitenkin paljon ja päättelin, että Silke oli se, joka oli vihoissaan Tomasille. En viitsinyt jäädä kuuntelemaan heidän riitelyään vaan otin pyyhkeeni, uimahousuni ja kirjani ja lähdin etsimään uimarantaa. Huomasin pian, että rannat olivat täynnä turisteja, joten lähdin kävelemään kohti itää. En tiedä kuinka pitkälle kuljin, mutta koska olen aina pitänyt luonnossa kävelemisestä, jatkoin kulkuani pitkin loputonta hiekkarantaa kunnes maisemat eivät enää tuoneet uutta nähtävää. Sitten levitin pyyhkeeni, […]
Saatuani viimeisetkin tenttini kunnialla suoritetuksi nousin junaan ja matkasin Karlsruheen, missä ystäväni Tomas asui yhdessä tyttöystävänsä Silken kanssa. En ollut tavannut häntä kahteen vuoteen. En sen jälkeen kun hän oli muuttanut Saksaan. Tomas kävi kerran luonani Amsterdamissa, mutta sen jälkeen olimme olleet yhteydessä vain puhelimitse. Eipä silti, eihän minulla olisi ollut aikaa matkustella, saati sitten rahaa. Hollantilainen yliopistojärjestelmä on nimittäin sellainen, että ensimmäisenä vuonna karsitaan pois puolet ja seuraavina miltei kaikki loputkin. Minun piti siis tehdä kaikkeni pysyäkseni mukana kun kerran olin sinne päässyt. Sain kuitenkin kuulla Tomasin elämästä sisareltani. Tomas oli nimittäin ollut hänen ensimmäinen suuri rakkautensa silloin kun […]
Iltapäivällä asemalle saapui juna, joka näytti olevan matkalla Jugoslavian puolelle. Se seisoi asemalla pitkään. Ikkunoista kurkki matkustajia, mutta näytti siltä, että heitä oli vain hyvin vähän. Kukaan ei noussut junaan raja-asemalla, eikä siellä sotilaiden lisäksi ollut muita kuin me. Sitten laiturille saapui upseeri, jota emme olleet aiemmin nähneet. Hän käveli suoraan meidän luoksemme ja näin että hänellä oli kädessään meidän passimme. Huomasin Pilarin kauhistuneen ilmeen ja itsekin tunsin ikäviä kouristuksia vatsanpohjassani. Mies viittoili meitä seuraamaan. Ylitimme raiteet vastakkaiselle laiturille, jossa upseeri kehotti meitä nousemaan tyhjään vaunuosastoon. Siellä hän ojensi meille passimme ja selitti huonolla englannillaan, että vain joitakin kilometrejä itään […]
Olimme Montjuïcin neloshallissa. Paikka oli huonompi kuin edellisellä kerralla. Isä oli jättänyt varaamisen aivan viime tippaan ja kaikki parhaat paikat oli tietenkin jo viety. Siitä huolimatta ihmisiä riitti tännekin. Heitä nousi jatkuvana virtana kerroksesta toiseen, ja monet pysähtyivät meidänkin kohdallemme katselemaan lämminvesivaraajia ja keskuslämmityskattiloita, jotka olivat yrityksemme pääasialliset myyntituotteet. Ne eivät tietenkään olleet tuotteina yhtä seksikkäitä kuin uima-altaat, pihagrillit tai keittiökalusteet, mutta elämisen kannalta paljon tarpeellisempia. Niitä tosin ei voinut myydä kuten autoja kiiltävine maalipintoineen ja virtaviivaisine muotoineen. Autotta saattoi kyllä hyvin elää, mutta kerropa talon teinikuningattarelle, että tästä lähin suihkusta tulee vain kylmää vettä, niin huomaat kyllä, että lämminvesivaraaja […]