Ennen kirjat olivat osa omaisuutta.
Nykyisin ne ovat vain painavaa ja tilaavievää jätettä.
Tarinoita tornistani
52 artikkelia
Luettuaan Iltasanomien uutisen Malmin sairaalatapauksesta, Arvo ei voinut kuin olla samaa mieltä artikkelin kirjoittajan kanssa siitä, että Suomen oikeuslaitoksessa on jotain todella pahoin pielessä.Hän läväytti lehden pöydälle niin, että Marilyn säpsähti ja katsoi Arvoa pelästyneesti ja korvat luimussa.”En minä sinulle vihoittele”, Arvo sanoi. ”Maailmalla vain tapahtuu pahoja asioita. Jatka sinä päiväuniasi. Kun Neea tulee koulusta, hän vie sinut kävelylle.”Muumimuki oli puolillaan. Sisältö oli kylmää, mutta tuoksui edelleen kahvilta. Arvo hiveli sormellaan murtunutta kohtaa mukin reunassa, samalla kun mietti lukemaansa. Hän tapasi tehdä näin, yrittäessään löytää järkeviä selityksiä maailman hulluudelle.Uutiset olivat päivästä toiseen tulvillaan toinen toistaan järkyttävimpiä tapahtumia: sotia, murhia, raiskauksia […]
Kun oikein tarkkaan kuunteli, saattoi kuulla seireenien laulun.
7. Seitsemäs osa Olin suunnitellut nauttivani iltapäiväkahvin terassilla, mutta päivän mittaan pilvet peittivät taivaan, ilma kylmeni ja alkoi sataa. Valitsin Nuuskamuikkusen äitini muumimukikokoelmasta ja istuin ruokasalin pöydän ääreen. Mäellä, raatihuoneen takana, on rivi erivärisiä töllejä, jotka ikkunanlasi vääristää värien ja muotojen sekamelskaksi. Se on näkymä, jonka äitini on painattanut julisteisiin, t-paitoihin ja verhoihin lukemattomina eri versioina. Ikkunan edessä on talonpoikaisrokokoopöytä. Vitriinikaappi keittiön oven vieressä ja lipasto viereisellä seinällä ovat samaa sarjaa. Huoneen yhtenäisen tyylin pilaa ainoastaan nurkassa oleva mäntyovellinen komero. Lipaston pitsiliinan päällä on pysti, joka esittää nuorta tyttöä, sekä joitakin koriste-esineitä. Seinällä roikkuu jokimaisemaa esittävä maalaus. En tiedä, mistä […]
6. Kuudes osa Käytyäni suihkussa ja vaihdettuani puhtaat vaatteet ylleni, havahduin siihen, että raatihuoneen kello löi kaksi kertaa. Tunnit kahdentoista ja kahden välillä olivat taas hävinneet jonnekin. Minulle tuli kiire lähteä lounaalle. Palatessani takaisin, huomioni kiinnittyi verannan kappaverhoon. Se kulkee koko seinän mittaisen ikkunarivistön päästä päähän, ja tekee vielä mutkan toisellekin seinälle verannan oven yläpuolella. Verhossa on äitini painamia kuvia, joissa lettipäinen nainen vilkuttaa taivaalla lentäville haikaroille. Toisessa kuvassa haikara pudottaa laskuvarjolla nyytin, josta pistää esiin pienen lapsen kasvot. Tajusin, että tämäkin on tavallaan eräänlainen omakuva hänestä itsestään. Tilan kuuluisi oikeastaan olla perinteinen lasiveranta. Sellainen, jossa on valkoiseksi maalatut tuolit […]