Teo löi päänsä vinoon kattoon niin, että näki hetken vain tähtiä, kun Taru esitteli hänelle kotitalonsa matalan ja ahtaan ullakkohuoneen. Teosta tämä huone tuntui ahdistavalta, mutta Tarulle se oli hänen ikioma ja yksityinen maailmansa, jossa hän tunsi itsensä itsevarmaksi puhumaan asioista, joista hän ei muiden kuullen puhunut. Huoneeseen mahtui vain kapea vuode, pöytä ja yksi tuoli. Teo istui tuolille ja Taru vuoteensa reunalle Teoa vastapäätä. Seinällä oli suuri juliste Roskilde-festivaaleilta ja sen vieressä lehdistä leikattuja kuvia Woodstokista. ”Mä oli tuolla. Just tossa lavan vieressä”, Taru sanoi kurottuen osoittamaan sormellaan kulunutta kohtaa julisteessa. ”Jaa-a”, Teo vastasi, kommentoimatta asiaa sen kummemmin. Hän […]
Eväsretki matonkudeniitylle
2 artikkelia
Hän oli koko ikänsä ajatellut, että ihmisen täytyi olla todellinen nero – suorastaan jonkinlainen yli-ihminen – saadakseen osakseen sellaisen kunnian. Hänen pitäisi uhrata elämänsä ja terveytensä sekä ihmissuhteensa tieteen alttarille ollakseen tuon kunnian arvoinen. Jokin Marie Curie tai Barbara McClintock. Jana itse sen sijaan? Olihan hänellä saavutuksensa, patenttinsa, väitöskirjansa, ja joitakin kansainvälisiä tunnustuksia, mutta hän ei ollut milloinkaan arvostanut itseään kovin korkealle tieteen saralla. Hän oli vain tehnyt sen, mihin oli kyennyt. Ja kaiken tuon lisäksi hän oli mennyt naimisiin rakastamansa miehen kanssa, elänyt täysin normaalia elämää, synnyttänyt tyttären ja pojan. Hänellä oli harrastuksensa, jotka totta puhuen veivät luvattoman paljon […]