”Ai niin! Parvekkeella on kuollut mies.”
Tarinoita tornistani
61 artikkelia
Vaimo sanoi: ”Mikset kirjoittaisi dekkaria joka sijoittuu tänne meidän kotikulmille. Esimerkiksi vaikka vanhaan verkatehtaaseen.” Miksipä ei, ajattelin. En ole koskaan kirjoittanut ainuttakaan dekkaria, joten aloittaminen oli helpommin sanottu kuin tehty. Päättelin, että aivan aluksi pitää tappaa joku. Kunnon murha on aina hyvä alku. Nyt kun se tehty, pitää vain miettiä kuka sen teki. Sitten täytyy löytää sopivan epävakaa ja ahdistunut rikosetsivä selvittämään murhaa. Koota joukko keskenään hyvin erilaisia ja yhtä epäluotettavia todistajia kertomaan mitä oikein oli tapahtunut, ja pari muuta henkilöä noin vain harhauttamaan etsivää. Siispä ei muuta kuin kirjoittamaan. Mutta onko tästä dekkariksi? Jatkanko? Vai lopetanko tähän? Viikko ennen […]
Saavuin saarelle yhdellä niistä turistiveneistä, jonka lasisen pohjan läpi turistit saattoivat tirkistellä kaloja ja muita mereneläviä. Yhteysaluksen maksimi matkustajamääräksi ilmoitettiin kaksisataaviisikymmentä matkustajaa. Nyt meitä oli viisi, mikäli mukaan laskettiin vanha mies, joka meni komentosillalle juttelemaan kapteenin kanssa. Muut kolme olivat naisia. He istuivat rupattelemaan lähimmälle penkille painavine ostoskärryineen ja kasseineen. Minä nousin kannelle kuvaamaan merilintuja, jotka parveilivat aluksen ympärillä, sekä ympäröivää merimaisemaa. Istuin kannella yksin ja kuvittelin millaista olisi kesällä. Alus olisi tupaten täynnä häliseviä turisteja matkalla viettämään kesäpäivää pikkuruisella saarella, jossa päivittäin kävi yli viisituhatta turistia, mutta jossa kuitenkin asui vain viisikymmentä ihmistä. Yksikään meistä matkustajista ei ollut kiinnostunut […]
”Ja tietkö mikä on siistii. Ei tarvi nennä duuniin. Valtio hoitaa fyrkan. Kai mä hommaan viel pari skidii lisää.”
Kannoin yhä päivittäin mukanani pientä nahkapussia, jonka Sipi oli minulle neulonut. Sen sisällä oli kiehkura hänen hiuksiaan niiltä ajoilta, jolloin Sipi oli päättänyt leikata pitkät palmikkonsa ja ruveta pojaksi.