”No kerrankin!” Arvo huudahti ääneen lehteä lukiessaan. Marilyn höristi korviaan kysyvästi. Tottuneena Arvon äänekkäisiin mielenilmauksiin, hän päätti jatkaa keskenjääneitä päiväuniaan, sillä asiahan ei häntä selvästikään koskenut. Hän käänsi kylkeään ja pöyhi sohvatyynyä niin voimallisesti, että vanha nahkasohva natisi liitoksissaan. Löydettyään viimein sopivan asennon hän jatkoi tuhisten uniaan. ”Joskus se sokeakin kana jyvän löytää”, Arvo jatkoi tohkeissaan. ”Tai kukkojahan taitavat tässä tapauksessa olla.” Arvo kuvitteli mielessään Nobel komitean joukoksi frakkiin pukeutuneita, pitkäpartaisia ja kultivoituneesti ruotsia puhuvia herroja. Nämä herrat kokoontuivat kerran vuodessa arvokkailla antiikkihuonekaluilla sisustetussa ja vai tätä tarkoitusta varten varatussa kabinetissa. Siellä he sitten nauttivat arrakkipunssia koristeellisista laseista ja polttelivat […]
Tarinoita tornistani
Ankeaa arkea kuntayhtiössä jossa asiat eivät ole niin ruusuisia kuin saattaisi kuvitella. Tarina on tulvillaan byrokraattista johtamista ja tekoempaattisia johtajia, joilla ei useinkaan ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten yritystä tulisi johtaa. Ja miten voisikaan olla, kun he ovat olleet kunnallisessa suojatyöpaikassa koko työuransa ajan. Heidän alaisensa eivät hekään ole juuri sen parempia, sillä nämä ovat juuri niitä samoja kunnanjummeja, joita he ovat aina olleet. Tosin heillä, toisin kuin johdolla, on selkeä käsitys siitä miten yritystä ei tulisi johtaa. Asiat alkoivat hiljalleen palautua mieleeni. Herättyäni sairaalavuoteelta, olinkin ihmetellyt, mitä oikein oli tapahtunut. Käteni oli poikki. Senhän näki jo muodottomasta kipsimöykystä, johon […]
Suren sitä, että rohkeus taisteluissa mitalein palkitaan. Vaan onneksi sanat eivät kuole, jos niitä kiväärein ammutaan. Manolo Chinato Vihreää merenrantaheinikkoa täplittivät harmaat kivenmurikat. Jotkut kivistä olivat jokseenkin kurpitsan kokoisia, toiset näyttivät siltä, kuin harmaakarvainen lammas olisi käynyt makuulle mättäiden väliin. Sinne tänne oli ajautunut kuolleita korsia ja ajopuunkappaleita, sekä auringon haalistamia muovipulloja sekä muuta roinaa. Kauempaa katsottaessa rantaniitty vaikutti pehmeältä kuin pihanurmi. Se houkutteli kävelylle kohti ulompana siintävää avovettä, missä joutsenpariskunta ulkoilutti viittä harmaata poikastaan. Mutta se ei olisi ollut hyvä ajatus, sillä vaikka näyttikin tasaiselta ja helppokulkuiselta, se oli todellisuudessa petollinen ja täynnä ansoja. Kivet olivat vaarallisen liukkaita ja […]