”Kyllä me nämä vielä kuntoon saadaan. Saatpa nähdä”, Näin Miika sanoi joka ikinen kerta. No kai hän tiesi mistä puhui. Olihan hän ammattimies, ja vielä sieltä parhaasta päästä. Varmaankin hän oli kolmenkymmenen vuoden uransa aikana nähnyt yhtä sun toista. Arvolta puolestaan alkoi kärsivällisyys olla loppumaisillaan. Hän oli Miikan avustuksella tehnyt samoja harjoituksia jo kolmatta kuukautta, mutta hänestä tuntui kovastikin siltä, ettei uurastuksesta ollut minkäänlaista hyötyä. Jalat vain eivät millään tahtoneet totella. ”Luitkos niistä Oulun pidätyksistä?” Miika kysyi avatakseen keskustelun. ”Joo”, Arvo murahti vastaukseksi. Arvo oli kyllä nähnyt otsikot, muttei ollut rohjennut kovasti perehtyä uutiseen. Koko asia tuntui hänestä niin tavattoman […]
Arvon naiset
”No kerrankin!” Arvo huudahti ääneen lehteä lukiessaan. Marilyn höristi korviaan kysyvästi. Tottuneena Arvon äänekkäisiin mielenilmauksiin, hän päätti jatkaa keskenjääneitä päiväuniaan, sillä asiahan ei häntä selvästikään koskenut. Hän käänsi kylkeään ja pöyhi sohvatyynyä niin voimallisesti, että vanha nahkasohva natisi liitoksissaan. Löydettyään viimein sopivan asennon hän jatkoi tuhisten uniaan. ”Joskus se sokeakin kana jyvän löytää”, Arvo jatkoi tohkeissaan. ”Tai kukkojahan taitavat tässä tapauksessa olla.” Arvo kuvitteli mielessään Nobel komitean joukoksi frakkiin pukeutuneita, pitkäpartaisia ja kultivoituneesti ruotsia puhuvia herroja. Nämä herrat kokoontuivat kerran vuodessa arvokkailla antiikkihuonekaluilla sisustetussa ja vai tätä tarkoitusta varten varatussa kabinetissa. Siellä he sitten nauttivat arrakkipunssia koristeellisista laseista ja polttelivat […]