taulu

”Voit viedä kaiken sen, mitä haluat, niin minä roudaan loput kierrätyskeskukseen”, Oscar huikkasi ennen lähtöään. Hänellä oli kiire kuten aina. Auton ääneen vaiettua, taloon laskeutui hiljaisuus, jollaista Nuria ei muistanut siellä milloinkaan aiemmin kokeneensa. Hänen muistoissaan talo oli ollut aina täynnä ääniä – elämän ääniä. Äidin taukoamatonta höpötystä ja kiljahduksia, isän kärkeviä huomautuksia politiikasta tai jalkapallosta, veljien kinastelua, koirien tyhjänpäiväistä räksytystä, kissojen määräilevää maukunaa, kanojen kotkotusta ja kukon kiekaisuja. Ja hän, Nuria, millaisen äänijäljen hän oli jättänyt näiden seinien sisälle? Ei kenties minkäänlaista. Hän ei ollut koskaan korottanut ääntään yltääkseen äänimuurin yli. Nuria oli aina pitänyt sanottavansa itsellään tai kirjoittanut […]