Dolores Redondon uusin kirja La cara norte del corazón on ilmestynyt vihdoin suomeksi nimellä Sydämen pohjoispuoli. Sen on julkaissut Gummerus.
Kirja on jatkoa tunnetulle sarjalle, joka tunnetaan nimellä Baztán trilogia. Tapahtumat sijoittuvat Baztán-joen laaksoon ja siellä sijaitsevaan Elizondon kylään, Navarran maakunnassa, Espanjassa.
Jostain syystä suomalainen kustantaja on lisännyt alaotsikon Baskimaan murhat. Tämä on hyvin outoa siksi, että kirjan tapahtumat sijoittuvat New Orleansiin, ja trilogian Baztán sijaitsee Navarrassa, ei Baskimaassa. Tämä osoittaa huonoa maantieteellisistä tuntemusta kustantajan taholta ja sitä ettei kirjan kääntäjä ole välttämättä edes lukenut alkuperäistä trilogiaa.
Vaikka tämä tarina onkin jatkoa trilogialle, sen tapahtumat liittyvät siihen hyvin löyhästi, täsmentäen vain muutamia kohtia jotka ovat aiemmissa teoksissa jääneet vaille selvitystä. Joten ne lukijat, jotka eivät vielä ole lukeneet ainuttakaan Redondon kirjaa, voivat ensin luke Baztan trilogian ja vasta sen jälkeen tämän uuden tarinan. Mikä onkin mielestäni suositeltavaa.
Kirjan tapahtumat alkavat siitä kun Amaia Salazar, Navarran poliisista (Policía Foral), osallistuu FBI n järjestämälle kurssille Quanticossa, Yhdysvalloissa. Kurssin johtaja Aloisius Dupree yllättyy Amaian luontaisista kyvyistä päätellä murhaajan ajatuskulkuja, ja pyytää hänet mukaansa jahtaamaan sarjamurhaajaa, jota kutsutaan nimellä Säveltäjä.
Säveltäjä tappaa kokonaisia perheitä ja naamioi sen jälkeen murhat pyörremyrskyn aikaansaannoksiksi. Tästä syystä hänen rikoksensa olivat näihin päiviin asti jääneet tyystin vaille huomiota.
Rikostutkinta johdattaa FBI:n ja Amaian New Orleansiin vain hetkeä ennen kuin Katriina-myrsky iskee kaupunkiin. Myrskyn tuhot ovat valtaisat ja vaikeuttavat rikollisen löytämistä, ja poliisit ajautuvat aivan muille jäljille, kun tutkimukseen sekaantuu niin zombeja kuin voodootakin.
Tähän asti tarina on mukaansatempaava. Ne jotka pitävät dekkareista tulevat varmasti rakastumaan kirjaan. Siinä on kaikki ainekset menestyselokuvaan. Itse asiassa siinä on paljon samaa kuin esimerkiksi Uhrilampaat elokuvassa, jossa Clarice Starlingin (Jodie Foster) rooli on hyvin samankaltainen Amaia Salazarin kanssa. Claricen hahmo tosin jäi melko pinnalliseksi ja jollain tavalla epäuskottavaksi, kun taas Amaian hahmo on paljon syvällisempi. Ainakin niille jotka ovat lukeneet trilogian.
Katriina myrskyn jälkeen tarina muuttuu sekavammaksi. Se ikään kuin juuttuu eräänlaiseen kirjalliseen hetteikköön, samalla kun Amaia ja Dupree matkustavat Mississippi – joen suoalueille. Tämän jälkeen tarina haahuilee jonkin aikaa sivupoluilla zombien ja voodoon maailmassa, jossa niin Amaia kuin Dupreekin avaavat lukijalle lapsuudessaan kokemiaan kauhuja.
Tarinan loppu tulee äkisti, Amaian loogisen päättelyn tuloksena, ja paha saa palkkansa tavalla joka poikkeaa kaikilla tavoin tyypillisestä amerikkalaisesta FBI elokuvasta. Ei piiritystä, tarkka-ampujia eikä näyttäviä poliisioperaatioita, vain Amaia ja Säveltäjä.
Joka tapauksessa tarina on maailmanluokan dekkari. Sen todistaa jo se että se on käännetty viidelletoista kielelle, ja nyt siis vihdoin suomeksi.
Trilogiasta on tähän mennessä tehty kaksi elokuvaa jotka voi nähdä Netflixissä. Ne kannattaa ehdottomasti myös katsoa.
Hyviä lukukokemuksia.
