3. Kolmas osa Aamulla auringonvalo tulvi sisälle huoneeseen rullaverhon läpi. Köynnöskasvien lehdet tanssivat monitasoisina varjoina kankaan pinnalla. Raatihuoneen kello kilkatti kahdeksan kertaa samalla rytmillä kuin se oli tehnyt jo lapsuudessani. Tunsin oloni pitkästä aikaa levänneeksi ja rauhalliseksi. Tässä huoneessa on hyvä nukkua, ajattelin. Ehkä se johtui auringosta, tai saattaa olla, että vanhalla puurakennuksella oli siinä osansa. Huoneesta avautuu näkymä katetulle terassille, joka sekin on kasvillisuuden valtaama siinä määrin, että sen kautta on liki mahdotonta kulkea puutarhaan. Humalaköynnökset kasvavat pitkin katosta kannattavia pilareita ja jalavan oksat työntyvät läpikuultavan pleksikatteen alle. Ikkunan edessä on äitini työpöytä. Se on sama työpöytä, joka hänellä […]
kirjat
Sitä voisi kuvitella, että tavatessaan sukulaisensa ensimmäisen kerran, tilanne olisi edes jossain määrin tunteellinen. Tästä tapaamisesta, sen sijaan, kaikki tunteellisuus oli kaukana. Niin pian kun isotätimme sai tietää, keitä me olimme, hänen jo ennestään katkeroitunut ilmeensä synkkeni entisestään. Soletat oli niitä ihmisiä, joiden kasvoilla oli pysyvä teatterinaamio, sellainen jollaisia antiikin Kreikassa käytettiin kuvastamaan roolihahmojen tunnetiloja. Martina vitsaili jälkeenpäin, että nainen nautti päivittäin viinin sijaan viinietikkaa, mikä selitti hänen etikoituneen luonteensa. Vanhainkoti oli viihtyisä. Sen huoneet olivat tilavia ja puhtaita. Ikkunasta avautui näkymä istutusten täyttämään puutarhaan. Se ei ollut niitä sellaisia laitoksia, jonne vanhuksia sijoitettiin sukulaistensa hylkääminä odottamaan lähtöä. Soletat ei […]
Pili oli kyllä joskus viikonkin teillä tietymättömillä, vaikka sitä ei aivan viime aikoina ollut tapahtunut. Liikematkoja, hän sanoi, mutta muisti kyllä kertoa asiasta aina etukäteen. Aluksi minä uskoinkin. Hänhän oli myyntiedustajana barcelonalaisessa vaatealan yrityksessä. Oli ihan normaalia matkustaa asiakaskäynneille tai messuille ties minne, jopa ulkomaille. Melko pian sen jälkeen, kun Pili aloitti nämä työt, hänen tyylinsä muuttui. Siihen asti hän oli ollut melko tavallinen nuori nainen. Pukeutunut kuin nuori nainen, ja käynyt paikoissa joissa nuoret naiset tapasivat käydä. Hän alkoi pukeutua ja meikata aivan eri tavalla. Hän leikkasi hiuksensa lyhyiksi, mikä eittämättä sopikin hänelle melko hyvin. Mutta jo muutamaa kuukautta […]
Tämä on ote tulevasta kirjastani , joka julkaistaan joskus vuonna 2023. Se on kertomus palkkamurhaaja Juan Fernándezin ja hänen toimeksiantajansa tapaamisesta Madridilaisessa baarissa.
Eräänä päivänä pyöräilin erään ratsastustilan ohi – yhden monista – ja näin kuinka joukko ratsastajia harjoitteli esteratsastusta. Huomasin heti, että yksi heistä oli Edith. Erotin hänen kiharansa jo kaukaa. Seurasin kuinka ratsukot ylittivät esteitä yksi toisensa perään. Jokaisella heistä näytti olevan oma tyylinsä. En osannut sanoa miksi, mutta minusta Edith erottui tässä muista heti ensisilmäyksellä. Hänen ja hänen hevosensa liikkeissä oli jotain sellaista vähäeleistä taituruutta, joka sai muut näyttämään lähes amatööreiltä, ja ehkäpä he sitä olivatkin. Kun Edith näki minut, hän karautti ratsullaan aidan viereen, sinne missä minä seisoin. Jotenkin se tuntui minusta melkein juhlavalta. Sanomatta sanakaan hän sai suuren […]