Tilasin keväällä erän kirjoja. Tarkoitukseni oli saada ne myyntiin kirjan ja ruusun päiväksi. Kirjat olivat kovakantisia sekä suojapaperillisia, ja tiesin, että niiden toimitusaika oli tavallista pehmeäkantista pidempi. Tilasin kirjat hyvissä ajoin, jotta painatukselle jäisi runsaasti aikaa. Koska tilaus käsitti kaksi erillistä nimikettä, arvelin säästäväni toimituskuluissa tilaamalla ne molemmat samalla kertaa. Petyin pahasti kun kirjapainon jahkailujen vuoksi kirjojen toimitus siirtyi aivan viime tippaan, mutta toivoin niiden kuitenkin ehtivän perille ennen tuota kirjallista juhlapäivää 23. huhtikuuta. Koska tiesin, että kirjat lähetettäisiin minulle tälläkin kerralla UPS:n kotiinkuljetuspakettina, luotin siihen, että ne tulisivat perille nopeasti ja ammattitaidolla, kuten aina ennenkin. Määräpäivän lähestyessä pidin puhelimeni […]
kirjat
Olin suunnitellut nauttivani iltapäiväkahvin terassilla, mutta päivän mittaan pilvet peittivät taivaan, ilma kylmeni ja alkoi sataa. Valitsin Nuuskamuikkusen äitini muumimukikokoelmasta ja istuin ruokasalin pöydän ääreen. Mäellä, raatihuoneen takana, on rivi erivärisiä töllejä, jotka ikkunanlasi vääristää värien ja muotojen sekamelskaksi. Se on näkymä, jonka äitini on painattanut julisteisiin, t-paitoihin ja verhoihin lukemattomina eri versioina. Ikkunan edessä on talonpoikaisrokokoopöytä. Vitriinikaappi keittiön oven vieressä ja lipasto viereisellä seinällä ovat samaa sarjaa. Huoneen yhtenäisen tyylin pilaa ainoastaan nurkassa oleva mäntyovellinen komero. Lipaston pitsiliinan päällä on pysti, joka esittää nuorta tyttöä, sekä joitakin koriste-esineitä. Seinällä roikkuu jokimaisemaa esittävä maalaus. En tiedä, mistä rokokookalusto on löytänyt […]
Ennen vanhaan ei tarvittu kuin piirustuslauta, kynä ja viivoittimia, jotta arkkitehti sai siirrettyä loistavat ideansa aivoistaan paperille.
Sitä voisi kuvitella, että tavatessaan sukulaisensa ensimmäisen kerran, tilanne olisi edes jossain määrin tunteellinen. Tästä tapaamisesta, sen sijaan, kaikki tunteellisuus oli kaukana. Niin pian kun isotätimme sai tietää, keitä me olimme, hänen jo ennestään katkeroitunut ilmeensä synkkeni entisestään. Soletat oli niitä ihmisiä, joiden kasvoilla oli pysyvä teatterinaamio, sellainen jollaisia antiikin Kreikassa käytettiin kuvastamaan roolihahmojen tunnetiloja. Martina vitsaili jälkeenpäin, että nainen nautti päivittäin viinin sijaan viinietikkaa, mikä selitti hänen etikoituneen luonteensa. Vanhainkoti oli viihtyisä. Sen huoneet olivat tilavia ja puhtaita. Ikkunasta avautui näkymä istutusten täyttämään puutarhaan. Se ei ollut niitä sellaisia laitoksia, jonne vanhuksia sijoitettiin sukulaistensa hylkääminä odottamaan lähtöä. Soletat ei […]
Pili oli kyllä joskus viikonkin teillä tietymättömillä, vaikka sitä ei aivan viime aikoina ollut tapahtunut. Liikematkoja, hän sanoi, mutta muisti kyllä kertoa asiasta aina etukäteen. Aluksi minä uskoinkin. Hänhän oli myyntiedustajana barcelonalaisessa vaatealan yrityksessä. Oli ihan normaalia matkustaa asiakaskäynneille tai messuille ties minne, jopa ulkomaille. Melko pian sen jälkeen, kun Pili aloitti nämä työt, hänen tyylinsä muuttui. Siihen asti hän oli ollut melko tavallinen nuori nainen. Pukeutunut kuin nuori nainen, ja käynyt paikoissa joissa nuoret naiset tapasivat käydä. Hän alkoi pukeutua ja meikata aivan eri tavalla. Hän leikkasi hiuksensa lyhyiksi, mikä eittämättä sopikin hänelle melko hyvin. Mutta jo muutamaa kuukautta […]