Lentoasema oli lähes autio. Sen hyvin ymmärsi, sillä olihan jouluaatto. Autiutta vielä lisäsi covid-epidemia, joka karsi suuren osan niistä harvoista matkustajista, jotka olisivat saattaneet olla liikkeellä näin jouluna. Sanotaan, että kansainväliset lentokentät eivät milloinkaan nuku. On ihmisiä, jotka ovat matkalla jouluaattonakin joltakin maailman lentokentistä jollekin toiselle, niin käsittämättömältä kuin se kuulostikin. Mutta toisaalta maailmassahan on paljon niitä, jotka eivät edes vietä joulua. Lapsena Henry oli kuvitellut, että jouluksi kaikki menivät koteihinsa, koristelivat joulukuusen ja lauloivat kynttilöiden loisteessa joululauluja – joulupukki… joulupukki, tipitipitiptap, joulu yö juhla yö ja mitä niitä nyt onkaan. Illalla luettiin Uutta testamenttia ja syötiin jouluateria: kinkkua, lootia […]
Vuosiarkistot: 2021
Yhden päivän ajaksi varjostajat vaihtuivat toisiin. Varmaan heilläkin oli vapaapäivänsä, vaikka minun oli vaikeata kuvitella Stanislaw vapaa-ajallaan syömässä kotonaan perheensä kanssa sunnuntai lounasta. Ja täysin mahdoton oli ajatus hänestä antamassa hyvän yön suudelmaa tyttärelleen, sillä kaikki se nikotiini ja terva joka oli vuosien saatossa kertynyt hänen viiksiinsä veisi yöunet keneltä tahansa. Ivan puolestaan sopi tehtäväänsä paljon paremmin. Hänet oli slaavimuotissa valettu. Hän ei erottuisi ihmismassasta. Kun olimme tutustunet toisiimme hieman paremmin, kysyin Deljalta näistä hyypiöistä, mutta hän vain kuittasi asian kohauttamalla harteitaan, hänelle niin tyypillisellä tavalla, joka sai toisen tuntemaan itsensä idiootiksi. Markus oli paremmin perillä asiasta. Hän tiesi kertoa, […]
Purjehdimme ulos satamasta. Taakse jäivät Sliten modernin kirkon ja sementtitehtaan tornit. Koko yön jatkunut humina ei kuulunut merelle asti. Kun nostimme purjeet Karlsvärdin linnoituksen kohdalla, saatoin kuvitella, että ruotsalaiset sotilaat tarkkailivat puuhiamme voimakkailla kiikareillaan. Niillä sellaisilla, joilla saattoi lukea paitsi aluksen nimen hämmästyttävän kaukaa, niin myös tunnistaa kapteenin komentosillalta tämän arvomerkeistä. Olin itsekin käyttänyt sellaisia armeijassa. Siksi heilautin kättäni linnakkeen suuntaan. Keli oli mitä parhain. Heinäkuun aurinko paistoi miltei pilvettömältä taivaalta. Tuuli pohjoisesta, mutta kun pääsimme avomerelle se kääntyi enemmänkin luoteeseen ja voimistui jonkin verran. Markus – aluksen kippari – komensi pojat nostamaan spinaakkerin ja siinä se sitten mollotti koko […]
”Tämä tässä on Kenavo ja hän on Balou du Rouet”, Edith esitteli.
François, vaihdetaan paikkoja, niin selitän monsieurille pelin säännöt