Sitä voisi kuvitella, että tavatessaan sukulaisensa ensimmäisen kerran, tilanne olisi edes jossain määrin tunteellinen. Tästä tapaamisesta, sen sijaan, kaikki tunteellisuus oli kaukana. Niin pian kun isotätimme sai tietää, keitä me olimme, hänen jo ennestään katkeroitunut ilmeensä synkkeni entisestään. Soletat oli niitä ihmisiä, joiden kasvoilla oli pysyvä teatterinaamio, sellainen jollaisia antiikin Kreikassa käytettiin kuvastamaan roolihahmojen tunnetiloja. Martina vitsaili jälkeenpäin, että nainen nautti päivittäin viinin sijaan viinietikkaa, mikä selitti hänen etikoituneen luonteensa. Vanhainkoti oli viihtyisä. Sen huoneet olivat tilavia ja puhtaita. Ikkunasta avautui näkymä istutusten täyttämään puutarhaan. Se ei ollut niitä sellaisia laitoksia, jonne vanhuksia sijoitettiin sukulaistensa hylkääminä odottamaan lähtöä. Soletat ei […]
Pau Valent
Mats oli myynyt kirjahyllynsä paikallisessa kirpputoriryhmässä, ja nyt kirjoja oli kasoittain pitkin ja poikin huonetta ja käytävää. Niitä oli paljon enemmän, kuin mitä hän oli luullut omistavansa. Kirjat olivat Matsin intohimo, mutta nyt, kun muutto oli edessään, kirjoista tuli rasite, suoranainen painajainen. Muuttaminen oli jo sinänsä stressaava kokemus, mutta muuttaminen pienempään asuntoon oli vähän samaa, kuin laihduttaa itsensä sopimaan farkkuihin, joista ei ollut koskaan raaskinut luopua, ja jotka olivat nyt vuosikymmenien kuluttua tulleet uudelleen muotiin. Olisi paljon helpompaa, jos voisi muuttaa aina vain suurempaan asuntoon sitä, mukaan kun elämän aikana hankittu tavaramäärä kasvoi, mutta koska asuntojen hintakehitys ei kulkenut käsi […]
Sinä jouluna keräännyimme koko perhe viettämään joulua yhdessä. Sitä ei ollutkaan tapahtunut enää muutamaan vuoteen. Joel saapui yhdessä tyttöystävänsä Geraldinen kanssa jo tiistaina. Millan lento oli seitsemän tuntia myöhässä, ja hänen koneensa laskeutui vasta puoli yhdeltä jouluaattoa edeltävänä yönä. Edes se, että hän saapui yhdessä miesystävänsä Kirkin seurassa, ei ollut vaikuttanut Millan huonoon onneen valita kaikista maailman lennoista aina juuri se, joka oli myöhässä. Vaikka hän itse aina lopulta saapuikin perille, hänen matkatavaransa päätyivät usein jonnekin aivan muualle. Tämäkään ei tuntunut Millaa haittaavan. Kaipa hän oli jo tottunut. Tällä kertaa hänen suuri vaaleanpunainen matkalaukkunsa saapui kuitenkin joulun kunniaksi samalla lennolla […]
Arnau ei uskonut kummituksiin, haamuihin, aaveisiin eikä muihinkaan henkimaailman olentoihin. Jos niitä olisi, niin olisihan hän nähnyt sellaisen. Hän oli niin rohkea, että uskalsi kurkistaa yöllä sänkynsä alle siinä toivossa, että näkisi edes yhden pikkuruisen aaveen. Mutta joululahjaksi saamansa taskulampun valossa, hän näki vain vanhoja rikkinäisiä leluautoja, lentokoneita ja pikkuveljen pehmoleluja. Kerran hän kuuli sängyn alta outoa rapinaa, ja sai verekseltään kiinni sisarensa hamsterin, joka sähköiskua pelkäämättä nakerteli yölampun johtoa. Oli ihan pikkuisen pelottavaa nähdä jonkin otuksen liikkuvan sängyn alla, mutta kun hän oivalsi, että isosiskon lemmikki oli taas kerran päässyt pakoon, pelko katosi sen siliän tien. Juan, hänen luokkatoverinsa, […]
Kävelin verkkaisesti pitkin Narvaa kohti Rotermannin metroasemaa. Liikenne oli ahdistavan vilkasta, kuten aina tähän aikaan. Pistäydyin Baltikassa ja kiertelin nopeasti ulkoiluvaateosaston siinä toivossa, että takki jonka olin ajatellut ostavani, olisi jo saatavilla, mutta se ei ollut. Olisin tietenkin voinut tilata se netistä, mutta olin niitä ihmisiä, jotka mieluummin sovittivat vaatteensa etukäteen, kuin palauttivat ne myyjälle. Omasta mielestäni sillä tavoin säästin aikaa, sillä pääsin heti selville siitä, miten vaate istui päälle, miltä kangas tuntui kun sitä kosketti ja miltä se tuoksui. Menin tavaratalon kahvilaan ja tilasin cappuccinon. Sillä välin kun se valmistui, valitsin yhden muffinsseista ja Kalev-patukan. Kassalla kahvilaketjun siniseen pukeutunut […]