Saavuin saarelle yhdellä niistä turistiveneistä, jonka lasisen pohjan läpi turistit saattoivat tirkistellä kaloja ja muita mereneläviä. Yhteysaluksen maksimi matkustajamääräksi ilmoitettiin kaksisataaviisikymmentä matkustajaa. Nyt meitä oli viisi, mikäli mukaan laskettiin vanha mies, joka meni komentosillalle juttelemaan kapteenin kanssa. Muut kolme olivat naisia. He istuivat rupattelemaan lähimmälle penkille painavine ostoskärryineen ja kasseineen. Minä nousin kannelle kuvaamaan merilintuja, jotka parveilivat aluksen ympärillä, sekä ympäröivää merimaisemaa. Istuin kannella yksin ja kuvittelin millaista olisi kesällä. Alus olisi tupaten täynnä häliseviä turisteja matkalla viettämään kesäpäivää pikkuruisella saarella, jossa päivittäin kävi yli viisituhatta turistia, mutta jossa kuitenkin asui vain viisikymmentä ihmistä. Yksikään meistä matkustajista ei ollut kiinnostunut […]
Joulusatu
Alman kaikki kolme lasta olivat saapuneet kukin taholtaan viettämään viimeisen joulun kotitalossaan yhdessä äitinsä kanssa. Tämä joulu oli viimeinen siksi, että joulun jälkeen Alma siirrettäisiin hoivakotiin ja hänen omistamansa omakotitalo tultaisiin myymään. Se ei suinkaan ollut Alman tahto. Itse asiassa hän ei ollut vielä täysin tietoinen koko asiasta. Tosin hänellä ei ollut tässä asiassa päätäntävaltaa. Näin oli allekirjoituksellaan varmistanut häntä tutkinut lääkäri, ja tätä päätöstä puolsivat hänen jälkeläisensä, jotka jo ahnaina odottivat suuren omakotitalon myyntiä ja tulevaa perintöään. Viimeinen joulu kotona oli poikkeuksellinen, koska Alman lapset, Armas, Lyyti ja Aimo, eivät olleet enää vuosikymmeniin matkustaneet jouluksi kotikaupunkiinsa, joitain harvoja kertoja […]
”Nyt kyllä juksaat”, olivat Saaran ensimmäiset sanat, kun Lennart oli kertonut Tuike-tädin osallistumisesta joulujuhlaan. ”Taidat erehtyä päivästä! Aprillipäivä on vasta huhtikuussa.” ”Hän ilmoitti siitä viestillä, joten kyllä hän varmaan tulee.” ”Kuulittehan kaikki. Lennart on kutsunut Tuike-tädin.” ”Onko se totta Lennart?” Martin huudahti. ”Jukopliut!” Anu kivahti. Sen jälkeen tabletin kaiuttimista kuului tovi vain sekavia huudahduksia ja koirien haukuntaa kaikkien yrittäessä puhua samaan aikaan toinen toistensa päälle Anun koiran haukkuessa kilpaa Torstenin koiran kanssa – toinen Pyhärannassa, toinen Nastolassa. Saara alkoi täyttää chat-laatikoita kiihtyvällä vauhdilla, mutta kukaan ei viitsinyt lukea mitä hänellä oli sanottavanaan. Martin kytki kameransa päälle jotta kaikki varmasti näkisivät […]
Sinä jouluna keräännyimme koko perhe viettämään joulua yhdessä. Sitä ei ollutkaan tapahtunut enää muutamaan vuoteen. Joel saapui yhdessä tyttöystävänsä Geraldinen kanssa jo tiistaina. Millan lento oli seitsemän tuntia myöhässä, ja hänen koneensa laskeutui vasta puoli yhdeltä jouluaattoa edeltävänä yönä. Edes se, että hän saapui yhdessä miesystävänsä Kirkin seurassa, ei ollut vaikuttanut Millan huonoon onneen valita kaikista maailman lennoista aina juuri se, joka oli myöhässä. Vaikka hän itse aina lopulta saapuikin perille, hänen matkatavaransa päätyivät usein jonnekin aivan muualle. Tämäkään ei tuntunut Millaa haittaavan. Kaipa hän oli jo tottunut. Tällä kertaa hänen suuri vaaleanpunainen matkalaukkunsa saapui kuitenkin joulun kunniaksi samalla lennolla […]
Lentoasema oli lähes autio. Sen hyvin ymmärsi, sillä olihan jouluaatto. Autiutta vielä lisäsi covid-epidemia, joka karsi suuren osan niistä harvoista matkustajista, jotka olisivat saattaneet olla liikkeellä näin jouluna. Sanotaan, että kansainväliset lentokentät eivät milloinkaan nuku. On ihmisiä, jotka ovat matkalla jouluaattonakin joltakin maailman lentokentistä jollekin toiselle, niin käsittämättömältä kuin se kuulostikin. Mutta toisaalta maailmassahan on paljon niitä, jotka eivät edes vietä joulua. Lapsena Henry oli kuvitellut, että jouluksi kaikki menivät koteihinsa, koristelivat joulukuusen ja lauloivat kynttilöiden loisteessa joululauluja – joulupukki… joulupukki, tipitipitiptap, joulu yö juhla yö ja mitä niitä nyt onkaan. Illalla luettiin Uutta testamenttia ja syötiin jouluateria: kinkkua, lootia […]