Totta puhuen Saana ei ollut erityisen kaunis. Ei ainakaan sillä mittapuulla mitattuna, jolla Teon hyvä ystävä Hannu naisiaan mittaili. Mutta tämä ei ollutkaan se syy miksi Teo kiinnitti Saanaan huomionsa. Hannullahan oli – ainakin omasta mielestään – hyvin selvä käsitys siitä millainen täydellisen naisen tulisi olla. Kliinisen silmänsä hän oli kaiketi perinyt isältään, vauraalta yrittäjältä, jonka rakennusfirma oli, jos ei paikkakunnan suurin, niin ainakin melkein. Niin tai näin, Hannun isä oli joka tapauksessa paikkakunnan merkkihenkilöitä, rotari ja kaikkea muuta sellaista. Hannun isä oli myöskin aikanaan nainut täydellisen naisen. Hannun äiti Ulla oli paitsi kaunis, niin myös sosiaalinen ja tyylikkäästi pukeutuva. […]
Vuosiarkistot: 2020
21 artikkelia
Ankeaa arkea kuntayhtiössä jossa asiat eivät ole niin ruusuisia kuin saattaisi kuvitella. Tarina on tulvillaan byrokraattista johtamista ja tekoempaattisia johtajia, joilla ei useinkaan ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten yritystä tulisi johtaa. Ja miten voisikaan olla, kun he ovat olleet kunnallisessa suojatyöpaikassa koko työuransa ajan. Heidän alaisensa eivät hekään ole juuri sen parempia, sillä nämä ovat juuri niitä samoja kunnanjummeja, joita he ovat aina olleet. Tosin heillä, toisin kuin johdolla, on selkeä käsitys siitä miten yritystä ei tulisi johtaa. Asiat alkoivat hiljalleen palautua mieleeni. Herättyäni sairaalavuoteelta, olinkin ihmetellyt, mitä oikein oli tapahtunut. Käteni oli poikki. Senhän näki jo muodottomasta kipsimöykystä, johon […]
Ovi paukahti kiinni sellaisella voimalla että keittiön ikkunat helisivät ja lasivitriinistä kuului viini- ja samppanjalasien kilinää. Pamaus oli paljon kovempi kuin tavallisesti, ja se oli ensimmäinen merkki siitä että kaikki ei ollut aivan niin kuin pitäisi. Kuitenkin Paulan ensimmäinen reaktio oli suuttumus. Olihan hän huomauttanut tuhansia kertoja ettei ovia saanut paukutella. Ensinnäkin siksi että ovi saattoi mennä rikki, ja sitä paitsi mitä naapuritkin sellaisesta metelistä ajattelivat. Jarmo olisi tietenkin reagoinut paljon jyrkemmin, jos olisi ollut kotona. Äidin sydän kuitenkin suli kun tytär ryntäsi keittiöön silmät itkusta punaisina. ”Mikä sinulla on Milja rakas?” Paula huudahti. ”Ope valehtelee!” Tytär vastasi ääni väpättäen, […]
Kun Agneta näki ensimmäisen kerran Flemmingsbergin suuret kerrostalot, ne tuntuivat hänestä pikkuisen pelottavilta. ”Kyllä me pärjätään”, hän sanoi enemmänkin Pippille kuin isälle. ”Kyllä sinä pärjäät Agneta, siitä ei ole epäilystäkään”, isä sanoi. Isä käytti aina näitä samoja sanoja halutessaan rohkaista tytärtään. Kuten silloin kerran jääkiekkoturnauksessa pukukopin käytävällä, kun Agneta olisi mieluummin juossut vessaan oksentamaan kuin luistellut jäälle. Ja kuten ennen sitä kovan onnen matematiikan koetta, joka ei lopulta mennyt aivan niin hyvin kuin olisi pitänyt. Ja jonka takia hänestä ei tullut insinööriä, kuten isä oli toivonut. Tai silloin kun hän meni ensimmäistä kertaa treffeille sen typerän autokauppiaan pojan kanssa, jonka […]
Dolores Redondon uusin kirja La cara norte del corazón on ilmestynyt vihdoin suomeksi nimellä Sydämen pohjoispuoli. Sen on julkaissut Gummerus. Kirja on jatkoa tunnetulle sarjalle, joka tunnetaan nimellä Baztán trilogia. Tapahtumat sijoittuvat Baztán-joen laaksoon ja siellä sijaitsevaan Elizondon kylään, Navarran maakunnassa, Espanjassa. Jostain syystä suomalainen kustantaja on lisännyt alaotsikon Baskimaan murhat. Tämä on hyvin outoa siksi, että kirjan tapahtumat sijoittuvat New Orleansiin, ja trilogian Baztán sijaitsee Navarrassa, ei Baskimaassa. Tämä osoittaa huonoa maantieteellisistä tuntemusta kustantajan taholta ja sitä ettei kirjan kääntäjä ole välttämättä edes lukenut alkuperäistä trilogiaa. Vaikka tämä tarina onkin jatkoa trilogialle, sen tapahtumat liittyvät siihen hyvin löyhästi, täsmentäen […]